Ohjelma 2026

Elämme tekoälyjen maailmassa, jossa kuolleet voivat jatkaa elämäänsä digitaalisilla alustoilla biologisesti menehtyneinä, mutta virtuaalisesti elossa olevina ja sosiaalisesti aktiivisina olentoina. Näitä hahmoja kutsutaan myös suruboteiksi. Millaista on surra surubotin kanssa? Voiko surubotti lohduttaa? Entä jos surijan ja botin välille muodostuu riippuvuussuhde? Esitelmä valottaa suremisen uusia tapoja ja niihin liittyviä haasteita tekoälyjen maailmassa viestinnän ja antropologian näkökulmista.

Johanna Sumiala, professori, Media ja viestinnän tutkimus (Helsingin yliopisto)

Iän karttuessa todennäköisyys rakkaiden läheisten menettämiselle kasvaa. Erityisesti puolison kuolema on ikääntyneelle valtavan suuri elämän taitekohta, mutta myös avio(avo)ero, oman terveyden, ystävien ja perheenjäsenten menetykset tuovat surua ja näköalattomuutta. Menetykset avaavat laaja-alaisen surumatriisin, jossa on monia tasoja ja kysymyksiä. Miten järjestellä arjen käytännön asiat, miten pitää itsestä huolta, mitä voi toivoa tulevaisuudelta, mikä on vielä merkityksellistä elämässä? Luennolla käydään läpi ikääntyneiden surun ja erityisesti tukemisen erityispiirteitä alustuksen ja yhteisen keskustelun avulla.

Liisa Salmenperä, TtT, psykoterapeutti, työnohjaaja
Liisalla on 30 vuoden työkokemus Eläkeliiton ikääntyneille leskille tarkoitettujen Yhtäkkiä yksin-sopeutumiskurssien ohjaajana.

Luento käsittelee, miten neurokirjon (erityisesti autismi ja adhd) erityispiirteet – kuten tunneilmaisun haasteet, sensorinen kuormitus, rutiinien tarve ja sosiaalisen kommunikaation vaikeudet – vaikuttavat surun kokemiseen ja ilmaisemiseen. Suru ei aina näy ulospäin perinteisin tavoin, ja sen käsittely voi olla viivästynyttä tai erilaista kuin neurotyypillisillä ihmisillä.

Luento tarjoaa tietoa siitä, miten neurokirjon henkilöiden surua voidaan ymmärtää ja tukea sensitiivisesti. Keskiössä ovat kohtaamisen periaatteet: kuunteleminen ilman oletuksia, tunneilmaisun tukeminen vaihtoehtoisin keinoin, rutiinien ja turvallisuuden vahvistaminen sekä tukiverkoston merkitys.

Pia-Maria Topi, sosionomi YAMK, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja, asiantuntija, Autismiliitto ry

Kuolema uhkaa elämän merkityksellisyyttä riistäessään meiltä ihmisen, jonka olemassaololla on keskeinen rooli omassa tarinassamme. Kuolemalle ei tarvitse—eikä ehkä kuulukaan—etsiä tarkoitusta tai päämäärää. Mutta voiko rakkaan ihmisen kuolema syventää elämämme merkityksellisyyttä? Entä onko merkityksen etsiminen ja löytäminen menetyksestä vain psykologinen suojamekanismi, vai kumpuaako merkityksellisyys perimmäisestä todellisuudesta? Lari Launosen luento lähestyy kuolemaa ja surua sekä filosofisesta että oman lapsen menetykseen liittyvästä kokemuksellisesta näkökulmasta.

Lari Launonen, TT ja uskonnonfilosofian dosentti, uskonnonfilosofiaan ja kasvatustieteisiin erikoistunut tutkija (Helsingin yliopisto), kirjoittanut palkitun teoksen Poikani, elä vielä ensi talvi: Lyhyen elämän filosofia (Otava 2024). 

12.30: Itsetuhoisuus ikääntymisen pirullisena ongelmana. Anne Lindgren, Turun yliopisto
12.48: Muistisairautta sairastavan ja läheisten elämän loppuvaiheen jaettu päätöksenteko – kehitetyt mallit ja niiden vaikuttavuus. Sanna Soini, Itä-Suomen yliopisto; Tina Hägg-Haapanen, Itä-Suomen yliopisto; Tarja Välimäki, Itä-Suomen yliopisto, ja Kristiina Heinonen, Itä-Suomen yliopisto
13.07: Perheiden kokemukset potilaan palliatiivisesta osastohoidosta – integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Anu Soikkeli-Jalonen, Tampereen yliopisto; Tiina Paija, Tampereen yliopisto; Elina Haavisto, Tampereen yliopisto
13.25: Sairaanhoitajien kokemukset omaisten kohtaamisesta saattohoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla. Anu Soikkeli-Jalonen, Tampereen yliopisto; Johanna Saarinen-Nassar, Tampereen yliopisto; Anne Isoniemi, Tampereen yliopisto; Anne Kuusisto, Turun yliopisto, Elina Haavisto, Tampereen yliopisto
13.43: Sairaanhoitajien uupumus palliatiivisen hoidon työympäristössä. Riikka Tikkala, Tampereen yliopisto; Anu Soikkeli-Jalonen, Tampereen yliopisto; Johanna Saarinen-Nassar, Tampereen yliopisto ja Elina Haavisto, Tampereen yliopisto

12.30: Kuoleman kuvia ja kuvitelmia: kuoleman ja surun representaatiot kauhuelokuvissa. Anni Rantakaulio, Helsingin yliopisto
12.53: Kuoleman ja surun kuvastot eurooppalaisessa uutismediassa – valokuvat Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Marjut Louhesto, Helsingin yliopisto
13.16: Sinne siis miä tuskain tuullan. Taiteilijana surua ilmaisevan kansanlauluperinteen parissa. Emmi Kuittinen, Taideyliopisto
13.38: Elegioita vanhemman kuolemasta. Anna Hollsten, Helsingin yliopisto

12.30: Uskonnollisuus ja hengellisyys voimavarana sisaruksen menetyksessä. Milla Korkalainen, Helsingin yliopisto
12.53: Murheesta maailman kauneus. Nico Lamminparras, Helsingin yliopisto
13.16: Pitkittynyt suruhäiriö ja menetyksen vaikutus merkityksen kokemukseen. Jarkko Stenroth, Helsingin yliopisto
13.38: Kuoleman kontemplaatio – Rush Rheesin kuoleman filosofia. Tero Massa, Helsingin yliopisto

Luennolla käsitellään yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ilmiöinä, jotka voivat surun yhteydessä voimistua ja vaikeuttaa avun vastaanottamista. Surun ja menetyksen keskellä ihminen tarvitsee toisia. Läsnäolo, tuki ja rinnalla kulkeminen auttavat ylläpitämään arkea ja ehkäisevät surun muuttumista eristäväksi olotilaksi. Luennolla pohditaan, miten nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen tukee surusta selviytymistä ja vahvistaa psyykkistä turvallisuutta. Lisäksi avataan yhteisöllisten ja arjen pienten, mutta toistuvien yhteyden kokemusten merkitystä siinä, että suru on mahdollista jakaa eikä se jää ihmistä eristäväksi.

Niina Junttila, kasvatuspsykologian professori (Turun yliopisto), konsortionjohtaja, tietokirjailija

Menu

Kasvisjuustopiirakka (L, G)
Nyhtökasvis-perunasalaatti (M, Veg. G)
Marjamousse (G, Veg)
Vesi

Lisäksi aulassa myyntipiste, josta voi omakustanteisesti ostaa virvoitusjuomia, viinejä ja alkoholittomia juomia.

Luento käsittelee sotaan liittyviä menetyksiä ja niiden erilaisia muotoja. Näillä menetyksillä on merkittäviä lyhytkestoisia ja pitkäkestoisia vaikutuksia ihmisen elämään, perhepiiriin ja yhteiskuntaan laajemmin. Tällaisten menetysten jälkeen ihmiset voivat hyötyä erilaisesta tuesta. Luento kuvaa erilaisia lähestymistapoja sotaan liittyvien menetysten käsittelyyn ja menetysten kokeneiden tukemiseksi.

Ferdinand Garoff, PsT, oikeuspsykologi ja psykoterapeutti

Iän karttuessa todennäköisyys rakkaiden läheisten menettämiselle kasvaa. Erityisesti puolison kuolema on ikääntyneelle valtavan suuri elämän taitekohta, mutta myös avio(avo)ero, oman terveyden, ystävien ja perheenjäsenten menetykset tuovat surua ja näköalattomuutta. Menetykset avaavat laaja-alaisen surumatriisin, jossa on monia tasoja ja kysymyksiä. Miten järjestellä arjen käytännön asiat, miten pitää itsestä huolta, mitä voi toivoa tulevaisuudelta, mikä on vielä merkityksellistä elämässä?  Luennolla käydään läpi ikääntyneiden surun ja erityisesti tukemisen erityispiirteitä alustuksen ja yhteisen keskustelun avulla.

Liisa Salmenperä, TtT, psykoterapeutti, työnohjaaja
Liisalla on 30 vuoden työkokemus Eläkeliiton ikääntyneille leskille tarkoitettujen Yhtäkkiä yksin
-sopeutumiskurssien ohjaajana.

Luento käsittelee, miten neurokirjon (erityisesti autismi ja adhd) erityispiirteet – kuten tunneilmaisun haasteet, sensorinen kuormitus, rutiinien tarve ja sosiaalisen kommunikaation vaikeudet – vaikuttavat surun kokemiseen ja ilmaisemiseen. Suru ei aina näy ulospäin perinteisin tavoin, ja sen käsittely voi olla viivästynyttä tai erilaista kuin neurotyypillisillä ihmisillä.

Luento tarjoaa tietoa siitä, miten neurokirjon henkilöiden surua voidaan ymmärtää ja tukea sensitiivisesti. Keskiössä ovat kohtaamisen periaatteet: kuunteleminen ilman oletuksia, tunneilmaisun tukeminen vaihtoehtoisin keinoin, rutiinien ja turvallisuuden vahvistaminen sekä tukiverkoston merkitys.

Pia-Maria Topi, sosionomi YAMK, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja, asiantuntija, Autismiliitto ry

Kuolema uhkaa elämän merkityksellisyyttä riistäessään meiltä ihmisen, jonka olemassaololla on keskeinen rooli omassa tarinassamme. Kuolemalle ei tarvitse—eikä ehkä kuulukaan—etsiä tarkoitusta tai päämäärää. Mutta voiko rakkaan ihmisen kuolema syventää elämämme merkityksellisyyttä? Entä onko merkityksen etsiminen ja löytäminen menetyksestä vain psykologinen suojamekanismi, vai kumpuaako merkityksellisyys perimmäisestä todellisuudesta? Lari Launosen luento lähestyy kuolemaa ja surua sekä filosofisesta että oman lapsen menetykseen liittyvästä kokemuksellisesta näkökulmasta.

Lari Launonen, TT, uskonnonfilosofiaan ja kasvatustieteisiin erikoistunut tutkija (Helsingin yliopisto), kirjoittanut palkitun teoksen Poikani, elä vielä ensi talvi: Lyhyen elämän filosofia (Otava 2024).

12.00: Akuutin kriisin kohdanneen kohtaaminen. Katja Hyytiäinen, Hämeen ammattikorkeakoulu
12.30: Henkirikoksen uhrien sisarusten selviytyminen. Anna Liisa Aho ja Janette Lepistö, Tampereen yliopisto
13.00: Henkirikoksen tekijän läheisten kokemukset. Toni Lindberg ja Anna Liisa Aho, Tampereen yliopisto

12.00: Kaikesta huolimatta olin lapseni menettänyt äiti: Äitien kokemuksia ei-sikiöperusteiseen raskaudenkeskeytykseen liittyvästä kuolemansurusta. Hanna-Kaisa Kouki, Helsingin yliopisto
12.23: Sikiöperusteisen raskauden keskeytyksen kokeneiden vanhempien tuki kotiutumisen jälkeen. Marjaana Yli-Kohtamäki, Tampereen yliopisto, Tampereen yliopistollinen sairaala; Anna Liisa Aho, Tampereen yliopisto
12.46: Motherhood and Land. Maria Marques, Helsingin yliopisto
13.08: Queer-suru henkilökohtaisen ja poliittisen jännitteenä. Antu Sorainen, Helsingin yliopisto

12.00: Ortodoksinen hautausmaa merkitysten tilana. Maija Penttilä, Helsingin yliopisto
12.30: Uskonnoton kuolema Suomessa: Tilallis-affektiivisia neuvotteluja merkityksestä. Helena Krohn, Helsingin yliopisto
13.00: Eksistentiaaliset kysymykset ja pyhä kohtaaminen lääkärin työssä. Anna Jarske-Fransas ja Heikki Pesonen, Helsingin yliopisto.

Luento avaa lohdun käsitettä ja lohdun keinoja etenkin surutilanteissa, ihmisten kykyä lohduttaa tai vastaanottaa lohtua.

Pirkko Lahti, FL, psykologi, psykoterapeutti